vanha kirkko sisältä tervetuloa jumalanpalveluksiin isonkyrön seurakunnassa

Jumalanpalvelukset ja uskonelämä

Jumalanpalvelus on seurakunnan yhteinen juhla
 

Pyhäpäivä on tarkoitettu meille mahdollisuudeksi pysähtyä, rauhoittua ja hiljentyä. Jumalanpalveluksessa saamme kohdata Pyhän todellisuuden. Siitä toteutuu vastavuoroisuus: saamme tuoda Jumalalle omat asiamme ja saada Jumalalta hänen hyviä lahjojaan, anteeksiannon ja armon lupaukset.

Isonkyrön seurakunnassa halutaan panostaa jumalanpalvelukseen, koska uskomme, että se kannattaa. Se on hyväksi seurakunnalle, se hyväksi meille kaikille.

Olennaista ei ole uskosi määrä, vaan kohde. Tule siis sellaisena kuin olet armollisen Jumalan kasvojen eteen - hiljentymään, kiittämään, pyytämään, olemaan.

Kellot kutsuvat pääkirkkoon sunnuntaisin pääsääntöisesti klo 10. Muutamana sunnuntaina vuodessa vietämme jumalanpalvelusta muuhun aikaan. 

Älä pelkää, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” (Jes. 43:1).

risti kädessä

Jumalanpalvelus ja usko

Jumalanpalveluksille ja muille kirkollisille toimituksille on yhteistä se, että ne ilmaisevat Jumalan ja ihmisen, ikuisen ja katoavaisen, välistä elävää yhteyttä. Yhdessä toisten kanssa saamme pysähtyä pohtimaan elämämme perustaa, sitä, jota emme voi kontrolloida emmekä määräillä.

Jumalanpalvelus ilmentää Jumalan läsnäoloa, konkreettista ja todellista yhteyttä Jumalan ja kokoontuneen seurakunnan välillä. Molemmat sekä saavat että antavat. Jumala antaa meille lahjojaan, siunauksensa, oman itsensä. Saarna ja ehtoollisen vietto ovat tämän Jumalan kohtaamisen keskeisiä muotoja. Seurakunta vastaa tähän Jumalan toimintaan kiittämällä, ylistämällä, rukoilemalla ja uskonsa tunnustamalla. Jumalanpalveluksessa kaikki ovat osallistujia. Osallistuminen liittää meidät yhteen toisten kristittyjen kanssa.

Jumalanpalveluksessa usko saa sanallisen asun. Kuitenkaan kaikkea jumalanpalveluksessa tapahtuvaa ei voi ilmaista sanoin. Se, mitä kuulemme, näemme ja teemme puhuu symbolien kieltä. Symbolit antavat hahmon sille, mitä ei voi sanoin lausua. Symbolit ovat ikään kuin merkkikieltä. Toiset merkit kertovat Jumalan toiminnasta meitä kohtaan, toiset taas ovat meidän omaa toimintaamme.

Risti on kristinuskon kenties tärkein symboli, ja ristin merkkiä on käytetty jo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Risti kertoo meille Kristuksesta ja hänen kuolemastaan. Mutta koska uskomme, että Kristuksen kuolema on murtanut kuoleman vallan, on risti meille myös elämän merkki. Se muistuttaa myös siitä ristinmerkistä, jolla meidät on kasteessa merkitty. Merkit ja symbolinen toiminta, kuten polvistuminen, seisomaan nouseminen, käsien ristiminen ynnä muut ilmaisevat eläytymistä, osallistumista, mukanaoloa.

Usko on yhteyttä elävään Jumalaan: elämän yhteyttä ja keskusteluyhteyttä. Jumalanpalveluksessa usko saa ravintoa, mutta Jumala on yhtä lailla läsnä myös arkipäivän elämässämme, sen kaikessa rikkaudessa ja monimuotoisuudessa. Jumalan yhteydessä eläminen synnyttää rakkauden. Tämä kristillinen rakkaus näkyy päivittäin, kun hoidamme omia arkisia töitämme ja samalla palvelemme lähimmäisiämme, pidämme huolta heistä ja itsestämme.

Lähde: www.evl.fi