Isonkyrön Vanhan kirkon armoistuinkaapin keskimmäinen veistos, Jumala kannattelee Kristuksen krusifiksia.
Jumalanpalvelukset

Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Samoin hän otti aterian jälkeen maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni. Niin usein kuin siitä juotte, tehkää se minun muistokseni.» 1. Kor. 11: 23-25

Jumalanpalvelus on vanhempi asia kuin Raamattu. Kiirastorstaina Jeesus ja opetuslapset kokoontuivat yhteen ennen Jeesuksen kuolemaa. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen kristityt alkoivat kokoontuivat yhteen kodeissa ja katakombeissa. He rukoilivat, lauloivat, lukivat pyhiä tekstejä, mursivat yhteistä leipää ja joivat viiniä. Näistä yhteisistä hetkistä muotoutui lopulta meille tuttu jumalanpalvelus.

Jumalanpalvelus on aina seurakuntansa näköinen. Isonkyrön seurakunnassa kokoonnutaan yhteen joka sunnuntai klo 10 Isonkyrön pääkirkkoon. Jumalanpalvelukseen voi tulla ihan jokainen. Olennaista ei ole uskon määrä vaan kohde. Tule siis Jumalan kasvojen eteen hiljentymään, kiittämään, pyytämään, olemaan.

 

Tule mukaan vapaaehtoiseksi

Jumalanpalveluksissa tarvitaan aina vapaaehtoisia ehtoollisavustajia, tekstinlukijoita, kolehdinkerääjiä, esirukoilijoita ja tervehtijöitä. Lisäksi pääkirkon kahvilatilassa vietetään usein jumalanpalveluksen jälkeen vapaaehtoisten valmistelemia kirkkokahveja.

Vaaehtoisilla on oma WhatsApp-ryhmä, johon pääsee mukaan ilmoittautumalla seurakunnan työntekijöille.

Tervetuloa mukaan!

Ihmisiä hevimessussa Vanhassa kirkossa Isonkyrön Herättäjä-juhlilla vuonna 2012
Isonkyrön Herättäjä-juhlilla 2012 vietettiin Vanhassa kirkossa Hevimessu.

Jumalanpalvelus ja usko

Jumalanpalveluksille ja muille kirkollisille toimituksille on yhteistä se, että ne ilmaisevat Jumalan ja ihmisen, ikuisen ja katoavaisen, välistä elävää yhteyttä. Yhdessä toisten kanssa saamme pysähtyä pohtimaan elämämme perustaa, sitä, jota emme voi kontrolloida emmekä määräillä.

Jumalanpalvelus ilmentää Jumalan läsnäoloa, konkreettista ja todellista yhteyttä Jumalan ja kokoontuneen seurakunnan välillä. Molemmat sekä saavat että antavat. Jumala antaa meille lahjojaan, siunauksensa, oman itsensä. Saarna ja ehtoollisen vietto ovat tämän Jumalan kohtaamisen keskeisiä muotoja. Seurakunta vastaa tähän Jumalan toimintaan kiittämällä, ylistämällä, rukoilemalla ja uskonsa tunnustamalla. Jumalanpalveluksessa kaikki ovat osallistujia. Osallistuminen liittää meidät yhteen toisten kristittyjen kanssa.

Jumalanpalveluksessa usko saa sanallisen asun. Kuitenkaan kaikkea jumalanpalveluksessa tapahtuvaa ei voi ilmaista sanoin. Se, mitä kuulemme, näemme ja teemme puhuu symbolien kieltä. Symbolit antavat hahmon sille, mitä ei voi sanoin lausua. Symbolit ovat ikään kuin merkkikieltä. Toiset merkit kertovat Jumalan toiminnasta meitä kohtaan, toiset taas ovat meidän omaa toimintaamme.

Risti on kristinuskon kenties tärkein symboli, ja ristin merkkiä on käytetty jo ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Risti kertoo meille Kristuksesta ja hänen kuolemastaan. Mutta koska uskomme, että Kristuksen kuolema on murtanut kuoleman vallan, on risti meille myös elämän merkki. Se muistuttaa myös siitä ristinmerkistä, jolla meidät on kasteessa merkitty. Merkit ja symbolinen toiminta, kuten polvistuminen, seisomaan nouseminen, käsien ristiminen ynnä muut ilmaisevat eläytymistä, osallistumista, mukanaoloa.

Usko on yhteyttä elävään Jumalaan: elämän yhteyttä ja keskusteluyhteyttä. Jumalanpalveluksessa usko saa ravintoa, mutta Jumala on yhtä lailla läsnä myös arkipäivän elämässämme, sen kaikessa rikkaudessa ja monimuotoisuudessa. Jumalan yhteydessä eläminen synnyttää rakkauden. Tämä kristillinen rakkaus näkyy päivittäin, kun hoidamme omia arkisia töitämme ja samalla palvelemme lähimmäisiämme, pidämme huolta heistä ja itsestämme.

Lähde: www.evl.fi